Lukija, saat vaatia meiltä enemmän

Hyvä lukija. Koska luet tätä antologiaa, seuraat ehkä muutenkin taide- ja kulttuuriaiheita mediasta.

Sinunlaisiasi on paljon. Kuulut todennäköisesti mediayleisöstä siihen kolmasosaan, joka lukee keskikokoisesta sanomalehdestä myös kulttuurisivut.

Tilastojen perusteella olet luultavimmin yli nelikymppinen toimihenkilönainen. Sitä samaa joukkoa, joka muodostaa keskeisen osan teatterien, konserttien ja näyttelyiden maksavasta yleisöstä.

Sinulla on laajat perustiedot seuraamistasi kulttuuriaiheista. Tunnet teatterin lajityypit, monet taiteilijat, kuvataiteen tekniikat ja kirjallisuuden kerrontaratkaisut.

Kulttuurijournalismin, kuten minkä tahansa erikoisalan, yleisö on yleensä aina asiantuntevaa. Sinä osaat ja saat vaatia seuraamiltasi medioilta enemmän. Siksi journalistien ja juttujen on kehityttävä koko ajan.

Koska sinä tiedät monesta asiasta paljon, meidän toimittajien vastuulla on auttaa sinua näkemään tuttu uudessa valossa.

Toisaalta tehtävämme on palvella myös niitä lukijoita, jotka eivät vielä tiedä yhtä paljon. Meidän tulisi löytää kaikista aiheistamme koukkuja, jotka kiinnostavat sekä asiantuntevia konkareita että heitä, joiden innostus taiteeseen ja kulttuuriin on vasta orastamassa.

Totuus on, että me toimittajat emme välttämättä tunne yleisöitämme kovin hyvin. Tämän tekstin alussa yritin arvata tilastojen perusteella, millainen sinä, lukija, ehkä olet. Arvaus saattaa osua lähelle tai mennä täysin pieleen.

Toimittajia kiinnostaa joka tapauksessa se, millaista kulttuurijournalismia juuri sinä haluaisit lukea.

Mitä alueellisempi tiedotusväline on, sitä enemmän yleensä korostuu sen merkitys eräänlaisena toimitettuna, paikallisena tapahtumakalenterina. Joskus kalenterimainen kirjoittelukin voi riittää tyydyttämään tiedontarpeesi.

Jos kuitenkin löydät samat tiedot ja kuvailut helposti tapahtumien omilta nettisivuilta tai Facebookista, huomaat pian, että et tarvitse mediaa välttämättä mihinkään.

Jos maksat journalistisesta sisällöstä, sen pitää olla parempaa kuin mitkään saatavilla olevat tiedotusmateriaalit.­ Toimitus ei saa aliarvioida sinua ja tiedonhankintataitojasi.

Kritiikitkin pitäisi kirjoittaa sinulle, mahdolliselle katsojalle ja kokijalle, ei taiteen tekijöille. Sinulla on oikeus viihtyä tekstin äärellä silloinkin, kun olet väitteistä eri mieltä tai et täysin tunne käsiteltävää taiteenalaa tai teosta.

Minä ajattelen, että hyvä kritiikki on kuin luonteeltaan vähän piikikäs kaveri. Sen kanssa ei aina tarvitse olla samaa mieltä, mutta keskustelu on silti yleensä viihdyttävää ja avaa uusia näkökulmia.

Kulttuuritoimittajat väittelevät usein siitä, tulisiko kritiikkien olla enemmän analysoivia vai arvottavia. Olennaisempaa on kuitenkin sinun kokemuksesi. Millaisia kritiikkitekstejä toivot? Kerro se lähimediasi toimitukselle.

Palautteisiisi ei välttämättä vastata, mutta usko minua: ne luetaan varmasti!

0
5
5 0
Jaa

Kirjoittajasta

Mari Areva

Meille toimittajille sanotaan usein, että on syytä erikoistua johonkin tiettyyn aihealueeseen ja pyrkiä tietämään siitä niin paljon kuin mahdollista. Olen periaatteessa samaa mieltä, mutten käsitä, miksi erikoistumisalueita pitäisi valita vain yksi.

Olen opiskellut yliopistossa englantilaista filologiaa, mediatutkimusta, taidehistoriaa ja sosiaalipolitiikkaa, muutamia aineita mainitakseni. Näitä kaikkia ja erityisesti niiden yhdistelmää tarvitsen jatkuvasti työssäni kulttuuritoimittajana.

Rakastan uutisia ja sitä ruumiillista kiihtymyksen tunnetta, kun käsissä on tärkeä uutisaihe ja deadlineen aikaa 15 minuuttia. Journalistisessa työssä minua kuitenkin hämmästyttävät eniten ihmiset, jotka suostuvat auliisti haastateltaviksemme, vaikkei virka sitä heiltä edellyttäisi. He kertovat osaamisestaan, näkemyksistään, elämästäänkin. Ilman heitä journalismi olisi kuivaa kansliapuhetta.

Viimeksi haastattelupyyntööni on vastannut myöntävästi nukketeatteritaiteilija ja punklaulaja Sirpa Järvenpää. Hän sopi epäröimättä tapaamisen senkin jälkeen, kun olin puhelimessa todennut epämääräisesti katsoneeni häntä aika paljon. Siis esiintyjänä, mutta tämän ehdin täsmentää vasta myöhemmin.

Taustani on seitsenpäiväisessä alueellisessa sanomalehdessä. Olen työurani aikana ollut nimikkeeltäni esimerkiksi uutistoimittaja, kulttuuritoimittaja ja kulttuurisivun tuottaja. Nykyään kerron olevani Turussa asuva vapaa toimittaja.